Opiskelija bloggaa: ”Hei sinä siellä! Juuri sinä, minulla on kerrottavaa”

7.3.2019 - 5 minuuttia read

Kaipaatko jotain lisää? Onko olo, että et vielä ole löytänyt kaikkea, mitä haluaisit löytää? Tiedätkö, mitä sinun pitäisi löytää?

Ryhmä opiskelijoita

Porin yliopistokeskuksen teekkari, humanisti- ja kauppatiedeopiskelijoita

Minulle kävi suunnilleen noin kolmisen vuotta sitten helmikuussa. Tajusin haluavani jotain, kaipasin vipinää maailmaani. Lapset olivat jo hyvää vauhtia niin ”isoja”, että pystyivät toimimaan itsenäisesti tai ainakin vaativat hieman vähemmän huomiota. Minä taas kaipasin jotain lisää. Nyt oli mahdollisuuteni!

Olen Marika, olen kai aikuinen, käyn töissä ja olen hyvässä vauhdissa valmistumassa diplomi-insinööriksi. Tiedonjanosta, uteliaisuudesta, halusta olla enemmän kuin silloin… kaipa siellä takana jokin kunnianhimokin oli ja hillitön itseluottamus omiin kykyihin. Tarvitsinko sitä työni vuoksi? Ehkä. Ehkä en. Tiedä häntä, mutta opiskelu on antanut minulle niin paljon lisää tietoa ja taitoa, että olen ehdottomasti voinut hyödyntää sitä työssäni. Ei haittaa sekään, että oppii muistamaan helpommin asioita ja se taas auttaa aivojani. Mahtavaa!

Sinä, joka olet juuri valmistunut insinööriksi tai vastaavaan tutkintoon – mietipä, oliko se sitä, mikä on sinua, vai jäikö jano saada lisää ajatuksia mielesi perukoille? Onko aika nyt saman tien jatkaa opintoja, jolloin sinulla on mahdollisuus lukea hyväksesi edellisiä opintoja tällä matkalla? Jos tuntuu, että olet väsynyt lukemaan, tule silti – täällä ei väsy!

Vai sinä, joka olet jo ollut aikasi työssä ja pohdiskelet, mitä tulet ”isona” tekemään – onko sinun aikasi ottaa hyviä oppeja ja antaa takaisin kokemuksia? Ja samoin saada jotain luettua opintojen hyväksi.

Nyt on teidän aikanne hypätä junaan ja kirjoittaa se motivaatiokirje ja kerätä todistukset. Haku päälle, rohkeasti!

TeekkarilakkiKolme vuotta sitten painin näiden ajatusten parissa. Minulla oli jo reilu 20 vuoden kokemus työstä alallani, olin päässyt kivasti etenemään ja saanut vastuuta ja työn laajuutta oli kertynyt. Silti jotain puuttui. Se puute oli syy siihen, että kasasin todistukseni, kirjoitin kirjeeni, kummastelin yliopiston hakusivustoja… minun mielessäni tämä oli elämässäni kohta ”Now or never”. Hieno ajatukseni oli, että valmistun juuri ennen kuin täytän 50 vuotta – annoin itselleni siis aikaa huikeat 2,5v suorittaa opinnot työn ohessa. Todellisuus on kuitenkin ollut, että suhteellisen rennolla otteella, ilman suuria stressejä ja maltillisella työmäärällä olen saavuttamassa opintojeni päätöstä ihan hyvin tuloksin 3,5 vuoden etapilla. Mielestäni se on hyvä suoritus.

Kun tulet työmaailmasta opiskelujen pariin, on työ antanut sinulle valmiuksia selviytyä ehkä kohtuullisen helpostikin kursseista – se riippuu siitä, mitä olet tehnyt. Minulle sivuaine oli helpompi kuin pääaine, koska olen tehnyt niitä töitä. Pääaine vaatii enemmän ja niin kuuluu ollakin. Ei kuitenkaan mahdottomia, varsinkin, jollet vaadi itseltäsi täydellisyyttä.

Opiskelu opettaa – opit hakemaan omaa tasoasi, sitä mikä on mahdollista ja mikä sopii sinun elämääsi.

Jos olet juuri valmistunut, sinulla on oikeasti vielä omia näkökulmia antaa vastineeksi kokemuksesta! Olen huomannut, että nämä eivät-niin-pinttyneet ajatukset ovat aivan parhaita. Kehitys kehittyy, sanotaan ja juuri sitä nuoret antavat.

Vaikka olisit kaukanakin Porin yliopistokeskuksesta, se ei hidasta sinua – joskus pitää toki piipahtaa esimerkiksi matematiikan tunneilla, mutta toisaalta – voit usein seurata luentoja videoilta, joka helpottaa ihan oikeasti töiden ohella opiskelua! Porissa ollaan on kunnostauduttu tällä saralla kunnioitettavalla tavalla ja siitä suuri kiitos, näin tämä on mahdollista minullekin.

Voisin jaaritella loputtomiin, miksi sinun pitäisi lähteä opiskelemaan, mutta se on sinun päätöksesi! Kannattaa vilkaista, suosittelen sitä sinulle, sillä koko koulutuksen anti ja ihmisten, aineiden, haasteiden anti on niin upeaa, että ei sitä haluaisi edes lopettaa!

Meidän kaikkien toive on, että just sä olisit myös täällä!

 

Marika