Opiskelija bloggaa: ”Oi jukra, mikä syksy…”

7.11.2019 - 4 minuuttia read

Viimeistä syksyä viedään… ihan varmasti. Luulisin, ettei tarvitse ensi vuonna enää ainakaan syksyllä tulla koululle…

Diplomityö todellakin on työn alla jo, ollut kohta puoli vuotta. Työajalla en valitettavasti kykene kirjoittamaan sitä, hyvä kun välissä ehtii jotain toteuttaa. Viime viikolla pomo tokaisi, että nyt pitäisi olla suunnitelma tulevasta valmiina ja kehityskohteet selvillä… ja lähti kollegan kanssa Espanjaan konferenssiin viikoksi. Toteuta ja kehitä sitten sinä aikana – sitäkin 😊. Mutta loppuun asti senkin aion kirjoittaa – se on melkein siis jo valmis, onhan yli puolet naputeltu 😊

Opiskelijat ovat niin kivoja 😊 Vielä pitäisi valita tekeekö vanhan opintosuunnitelman mukaisen pakollisen ohjelmoinnin vai valitseeko uuden mukaisen johdon laskentatoimen. Hitsin pimpula… kumpikaan ei sytytä, kumpikaan ei auta työssä, mutta katsotaan josko löytäisi sen kipinän ja palon jompaankumpaan. Tarvitaan vain yksi kurssi ja sitten opinnot ovat ohi… tällä erää.

Mitä opiskelujen jälkeen?

Tulevaisuutta tulee väkisinkin joskus mietittyä. Opintojen päättyminen kohta 3,5 vuoden työsaran jälkeen tuntuu ontolta, mutta helpottavalta. Olen miettinyt mitä muuta minä voisin haluta. Olen yllättänyt itseni näiden opintojen parissa, tässä ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä, tämän voi suorittaa työn ohessa ja tästä voi saada hyvät arvosanat, jos haluaa. Olen tyytyväinen, että tällä panostuksella olen pärjännyt oikeastaan aika mallikkaasti. Sepä tässä saakin miettimään tulevaa – olisinko halukas menemään eteenpäin? Jos menisin, vaikuttaisiko se työhöni positiivisesti vai negatiivisesti ja olisinko sitten sellainen ”Liian hyvä ja ylikoulutettu”, mitä korviin joskus ystäviltä kaikuu? Toisaalta, näin aikuisena opiskelussa voi tavoitteita olla monenlaisia – minulla toki se, että haluan tietää lisää, haluan haastaa itseni ja samalla taata itselleni puuhaa ja aivoilleni tekemistä.

Jossain tässä kuluneen vuoden aikana on elämä palannut uomiinsa. Tavallaan on kuin aikanaan lukiessani insinööriksi.

Kuvasssa musta koira

”Kakara” eli Max

Loppumetreillä aloin sijoittaa eri tavoin omaan elämään, pikkasen maalliseen hyvään ja elämänlaatuun. Olen hankkinut perheeseen koiran, joka antaa ja ottaa – on ihana ystävä (joka ei muuten naputa kuin halutessaan huomiota) ja joka vie minut joka päivä ulos lenkille ja leikkimään. Rakastaa minua ja perhettäni ilman ehtoja. <3 Max

Mitä opiskelu antoi?

On ollut hienoa kääntää elämäni kirjan lehteä 😊. Ihmissuhteeni lapsiini on kiinteä ja kunnioittava, olemme toistemme tukena joka askeleella. Suhteeni vanhempiini on vain kasvanut ja rikastunut viime vuosien aikana. Parisuhteeni voi hyvin, antaen tilaa opiskelulle ja toisen työprojektille. Jotenkin kaikki on nyt hyvin ja olen onnellinen. Uusia ihania ihmisiä koulun puolelta ja joitakin vanhoja koulukavereita mukana tässä menossa. Olenko siis kasvanut myös sisäisesti?

Lähteminen haasteelliseen ja jossain määrin alussa pelottavaankin urakkaan toi oikeastaan enemmän elämään kuin uskalsin odottaa tai edes arvata. Suosittelen kyllä oikeasti tätä, mukavuusalueelta pois siirtymistä, pientä revittelyä ja ravistelua 😊

”Oi jukra, mikä syksy” sanoin alussa… mitä vähemmän, sitä enemmän (”less is more” sanovat). Olen kiitollinen siitä, että jätin tähän syksyyn vain pari kurssia – enempää en ehkä olisi jaksanut, sillä mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä enemmän on oikea työ painanut. Olisiko ollut oikeasti voimia enempään? Toisaalta… olen ahertaja, joten kaitpa olisi mahtunut 😊 Siihen loppuu, mistä alkoi… himmaillen liikkeelle ja himmaillen loppuun… jottei tule opintokrapulaa… ja jää nälkä saada tätä hunajaa lisää.

 

Yours, Marika

 

Lue Marikan ihan ensimmäinen blogikirjoitus, kun opiskelut olivat alkusuoralla! – Tästä tulee mahtavaa!

Tags: , ,