Verkostoituminen on maanviljelyä

14.12.2017 - 5 minuuttia read

“Networking is more about farming than it is about hunting.”

Ivan Misner

Satakunnassa, Suomen ruoka-aitassa, on maan antimien kasvattaminen ja vaaliminen mitä parhain metafora verkostoitumiselle. Isketään siis kuokka suohon ja pohditaan verkostoitumista maasta käsin.


Kun seuraa yhteiskuntamme uutisointia verkostonäkökulmasta, tulee vastaan yhtä ja toista verkostoa hyötyineen ja haittoineen. Koska luonto on täynnä verkostoja, on ehdotettu, että seuraavan metron rakentamiseen otettaisiin mukaan limasienet – niin hienoja verkostoja ne muodostavat rakenteellisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta. Liikenneverkostoja pitäisi jatkuvasti parantaa, ainakin täällä Satakunnassa. Tietokoneverkostoja käytetään ihmisten hyödyksi tai vastaavasti vaalien alla bottiverkostoilla tehdään haittaa. OP:lle valittiin pääjohtaja verkostojensa vuoksi ja toisaalta nallewahlrooslaisia hyväveli-verkostoja kauhistellaan. Myös satavuotiaan isänmaamme turvallisuus perustuu vahvasta itsenäisestä puolustuksesta ja laaja-alaisesta verkostoitumisesta. Tutkijana minua kiinnostavat organisaatioverkostot, toisin sanoen organisaatioiden välinen yhteistyö. Erityisenä mielenkiinnonkohteenani ovat tarkoituksellisesti luodut, niin sanotut kokonaiset verkostot. Nämä kokonaiset verkostot ovat päämääräohjattuja, omaavat identiteetin sekä kollektiivista toimintaa. Tulevaisuuden yhteiskunnan nähdään organisoituvan yhä enemmän nimenomaan tarkoituksellisesti luoduiksi kokonaisiksi verkostoiksi.

Ennen niittoa pitää kylvää: legitimiteetistä luottamukseen

Väitöskirjassani tutkin organisaatioverkostoiden legitimiteetin syntymistä. Vaikka vaikeasta ulkoasustaan voisi päätellä, ei legitimiteetti ei ole hankala asia. Käytännössä luottamus edellyttää legitimiteettiä. Tutkijanmaailmassani luottamus on ihmisten välinen asia, joka syntyy vuorovaikutuksessa. Ilman vuorovaikutusta ei siis ole luottamustakaan. Siitä huolimatta, ettei meillä ole suoraan vuorovaikutussuhdetta jonkin ihmisen tai instituution kanssa, saatamme silti pitää niitä tarkoituksenmukaisina ja suotavina eli legitiimeinä. Esimerkkinä presidenttimme Sauli Niinistö: harvalla meistä on suoraa keskusteluyhteyttä Saleen, mutta silti kolme neljästä suomalaisesta katsoo Niinistön toimineen tehtävässään luottamuksen arvoisesti. Hänen asemansa tai hän asemassaan on siis legitimoitunut. Legitimoituminen ennen luottamusta on kuin maanviljelyssä: ennen niittämistä pitää kylvää.

Siemenestä sadonkorjuuseen: verkoston strategia, rakenne, vuorovaikutus ja identiteetti

Verkoston legitimiteetti syntyy neljän toisistaan riippuvan asian yhteissummana, systeemisesti.  Yhden osion mennessä metsään, saattaa satsaus muihin osioihin valua Kankkulan kaivoon. Toki ulkopuolinen maailmakin vaikuttaa epäonnistumisiin. Verkoston legitimiteetin rakentumisessa kaiken perustana on strategia. Turhaan ei sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Niin kuin maanviljelijä pohtii sitä, mille pellolle mitäkin kylvää, samoin verkostoituminen on erilaisten vaihtoehtojen punnitsemista. Niin kuin peltoja ja siemeniäkin on monenlaisia, on myös organisaatioita joiden kanssa verkostoitua. Lisäksi verkostoita voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Yhteistyössä toisten organisaatioiden kanssa voidaan luoda tieto- tai innovaatioverkostoita, joiden tarkoituksena on jakaa tietoa, kouluttaa tai tehdä tuotekehitystä.  Toisaalta voidaan vaikkapa luoda yhteinen tuote, jonka avulla pyritään uusille markkinoille. Koska strategisia päämääriä voi olla useita, voivat ne olla päällekkäisiä ja myös eriaikaisesti toteutettavia. Keskeistä on siis kirkastaa, mitkä ovat kunkin verkoston päämäärät sekä koska ja miten ne aiotaan toteuttaa. Luullun ymmärtäminen ei verkostoitumisessa kannata.

Kun verkoston strategia on kirkas, päämäärän toteuttamiselle voidaan määrittää verkostorakenne. Toimiva verkostorakenne on kuin kuhunkin työvaiheeseen ja peltoon sopivat työkalut. Joissakin tapauksissa on hyvä, että verkostolla on johtava yritys tai sen toimintoja voi johtaa sen hallintoon varta vasten perustettu organisaatio. Strategian ja rakenteen lisäksi kolmantena kulmakivenä on verkoston vuorovaikutus ja sen tukeminen. Vuorovaikutus on ravinteita ja vettä verkostolle: kuin pellon huolellista hoitoa läpi kasvukauden. Verkoston strategian, rakenteen ja vuorovaikutuksen avulla on verkostolla mahdollisuus luoda oma identiteettinsä. Identiteetti yksilöi verkoston toimijoilleen ja myös ulkopuolisille sidosryhmille. Verkoston identiteetti on kuin kukin pelto ja sen tuotos, joka tunnetaan. Verkoston strategian, rakenteen, vuorovaikutuksen ja identiteetin yhteispelillä mahdollistuvat verkoston valmiudet legitimiteettinsä paitsi sisäiselle myös ulkoiselle rakentumiselle – ja verkostoitumisen sato on valmis korjattavaksi.

Tiivistettynä voisi siis sanoa: organisaatioverkoston päämäärien perinpohjainen pohtiminen maksaa vaivan. Verkoston strategia luo pohjan käsitykselle verkoston toiminnan, toimintojen ja rakenteen suotavuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta, legitimiteetistä.

 

Anu Suominen
vastaväitellyt tohtori ja tuotantotalouden opettaja