Verkostotutkimuksen lyhyt oppimäärä

19.9.2019 - 6 minuuttia read

Verkostoja on kaikkialla, tämänkin blogin lukijana olet osana verkostoa, joka koostuu Poridi-sivuston blogitekstien lukijoista. Verkostoihin siis joko hakeudutaan tieten tahtoen, tai henkilö voi olla osana verkostoa, vaikkei sitä itse aina tiedostakaan.

Verkostoitumisen voidaankin katsoa olevan viimeisten vuosikymmenten varsinainen megatrendi, jota sosiaaliset mediat, kuten Facebook ja vastaavat alustat, ylläpitävät muodostaessaan yksittäisistä henkilöistä ja ryhmistä jatkuvasti uusiutuvia verkostoja.

Myös yritysten ja yhteisöjen verkostoituminen voidaan katsoa olevan osa verkostoitumisen megatrendiä. Menestyäkseen yksittäisen yrityksen oletetaan olevan osa verkostoa sekä saman aikaan kuuluvan useampaan verkostoon. Lähtökohtaisena oletuksena onkin, että ilman toimivaa verkostoa yrityksen on vaikea menestyä liiketoiminnassaan, ja että yrityksen olemassaolon edellytyksenä on verkostoituminen.

Yllä esitettyjen pelkistettyjen ja yksinkertaistettujen esimerkkien avulla voidaan havainnollistaa verkostotutkimuksen tieteenaloja, joiden avulla verkostoja tutkitaan ja sen eri osa-alueita tarkastellaan. Yksilön (individual node) tai ryhmän (group node) liittymistä verkostoihin ja toimintaa verkostoissa voidaan tutkia muun muassa sosiaalipsykologian avulla. Vastaavasti yrityksen (block node) toimintaa tutkitaan liiketaloustieteen tai kansantaloustieteen avulla. Tutkimusten keskeisinä tavoitteina on kehittää teorioita kuvamaan verkostojen muodostumista, verkostojen rakenteita ja niiden toimintaperiaatteita, vain muutamia mainiten. Verkostoihin liittyvä tutkimus ei siis yllättäen olekaan someaikakauden tuottama uusi hypetys tai marginaali-ilmiö, vaan tutkimuksella on pitkät perinteet niin sosiaalipsykologian kuin liike- ja kansantaloustieteissäkin.  Esimerkiksi aikakausina 1940 ja 1950 –luvuilla tarkasteltiin erilaisia sosiaalisia yhteisöjä ja niiden rakenteita, itse asiassa verkostoihin liittyvä tutkimus on ollut viimeiset viisikymmentävuotta hyvinkin runsasta ja laaja-alaista. Tästä hyvänä esimerkkinä mainittakoon 70-luvulla julkaistusta verkostosuhdetta käsittelevään tutkimukseen, johon on viitattu yli 14 000 kertaa muissa tutkimusjulkaisuissa.

Miten verkostoja sitten tutkitaan?

Mitä on verkostoihin liittyvä tutkimus ja mitä niistä oikeastaan tutkitaan? Ennen tätä pohdintaa on hyvä määritellä, mitä verkostolla tarkoitetaan ja mikä on verkosto. Aloitetaan huonolla määrityksellä ja todetaan, ettei kaksi toimijaa voi muodostaa verkostoa.

Parempi määritys: Verkoston muodostaa siis vähintään kolme toimijaa, joilla on jotakin yhteistä ja joiden keskinäiset sidokset toisiinsa voidaan kuvata tai määritellä.

Eräs klassinen, useissa eri yhteyksissä hyödynnetty esimerkki verkoston muodostumisesta ja sen vaikutuksesta toimijoihin on kuvaus perhekoon kasvusta. Toisin sanoen, kaksi henkilöä elää parisuhteessa ja heidän keskinäinen suhteensa perustuu siten kahdenvälisiin suhteisiin. Kun he saavat lapsen, muuttuu asetelma verkostonäkökulmasta koko lailla. Kolme henkilöä siis muodostaa verkoston, jonka jäsenet muodostavat uudelleen suhteen toisiinsa. Perheeseen tullut lapsi muuttaa vanhempiensa aiemman keskinäisen suhteen uuteen tilaan ja kummallekin vanhemmalle muodostuu luonnollisesti uusi suhde heidän lapseensa.

Verkostotutkimuksen yhtenä osa-alueena on itse verkoston rakenne (network structure), eli millainen verkoston rakenne on ja miten verkostorakenteet syntyvät ja mitkä tekijät vaikuttavat rakenteen muodostumiseen. Rakenteiden muodostumista tarkastellaan verkostosidosten avulla. Esimerkiksi liiketaloustieteessä voidaan tarkastella, miten yrityksen toimittajaverkosto, jakeluverkosto tai asiakasverkosto muodostuvat ja miten yritys verkostojaan hyödyntää. Sidoksina edellä mainituissa verkostoissa toimivat yritysten väliset sopimukset, suoritettavat transaktiot sekä keskinäiset liiketoimintasuhteet, jotka ovat tällöin tutkimuksen kohteina. Vastaavasti esimerkkiperheessä vanhempien keskinäinen suhde ja heidän suhteensa lapseen muodostavat verkostokytkennät. Nämä verkostokytkennät ovat kahdensuuntaisia eli vastavuoroisia, vanhemmat ja lapsi siis vaikuttavat toisiinsa monin eri tavoin luoden näin hyvän tutkimusasetelman. Sitä vastoin tämän blogin lukijoilla ei tällaista vastavuoroisuutta ilmene muiden blogin lukijoiden kesken, sillä lukijat eivät välttämättä ole vastavuoroisissa suhteissa toisiinsa eikä heidän välille synny edellä mainittuja kytkentöjä. Näistä asetelmista tutkimus voidaankin kohdentaa esimerkiksi internet-pohjaisten alustojen merkitykseen verkostojen syntymiselle.

Valta- ja vaikutuskäsitteet kietoutuvat verkostoihin

Tähän lopuksi voitaisiin nostaa kaksi pitkään ollutta tutkimuskohdetta: valta- ja vaikutuskäsitteet ja niiden kietoutuminen verkostoihin. Molemmat käsitteet kuvaavat yksittäisen toimijan toimintaa muihin verkossa toimiviin jäseniin.  Valtaa ja vallankäyttöä tarkastellaan useasta eri näkökulmasta kuten esimerkiksi: miten valtaa käytetään verkostosuhteissa, miten valtaepätasapaino muodostuu verkostotoimijoiden välille tai millä tavoin osapuolten keskinäinen riippuvuus vaikuttaa vallan käyttöön. Vaikutuskäsitettä voidaan tarkastella esimerkiksi transitiivisuuden avulla. Transitiivisuudella kuvataan miten yksittäisen jäsenen asenteet, mielikuvat tai toimenpiteet heijastuvat verkoston muihin jäseniin. Edellä kuvatussa perhe-esimerkissä transitiivisuus ilmenee esimerkiksi niin, että äidin ja isän arvot ja asenteet siirtyvät lapselle – jotkut asiat tosin hitaammin ja toiset välittömästi, jotkut vuorostaan tahtoen tai tahtomattaan. Vastaavasti yritysten muodostamassa verkostossa transitiivisuus ilmenee esimerkiksi siten, että verkoston veturiyrityksen käsitykset niin negatiiviset kuin positiivisetkin tietystä toimittajasta heijastuvat myös muiden toimijoiden mielipiteiksi ja asenteiksi, jotka edelleen ohjaavat verkoston toimintaperiaatteita ja tavoitteita.

By the way – jakamalla tätä linkkiä tai itse tekstiä, verkostoidut ja samalla muodostat uusia verkostoja.      

Rainer Breite

Dosentti, tuotantotalouden yliopistonlehtori

Tags: ,